Hiekkasurffausta, kanjonointia, käärmeitä

Nyt kun tuli yhdelle jaksolle loppu, on hyvä kirjoitella se auki. Maanantaina 30. tammikuuta ajelin Sydneystä Coffs Harbouriin, jossa vietän seuraavat 5-6 viikkoa. Matkan varrella otin kiertotien maisemareitin The Lakes Wayn kautta rikkomaan muuten kovin tylsää ajomatkaa.

Elizabeth Beach, Booti Booti NP

Mutta mitä tässä välillä on ehtinyt tapahtua?

Joulukuun puolessa välissä oli osavaltion junnujen leiri. Meno oli rento, ohjelma sosiaalista. Perjantaina ja sunnuntaina käytiin sentään metsässä, mutta lauantai 17.12. vietettiin hiekkasurffaten ja uiden, myöhemmin vielä rannan lisäksi altaalle. Tuli kokeiltua myös beach krikettiä säännöllä "jos osut on pakko juosta". Tietäjät tietää, että on varsin mielenkiintoinen sovellus. Yösprintti oli ohjelmassa illalla.

Hiekkasurffausta, Port Stephens

Yösprintin yhteislähtö, Tocal College

Sunnuntain treeni, Balickera Hills

Joulu! Sehän oli sitten seuraavaksi. Kävi hyvä tuuri, että isäntäperhe oli mieluinen, sillä joulu olisi muuten ehkä hieman ikävä. Aatto meni Sydneyssä Barbaran suvun kanssa, joulupäivät Newcastlessa Tonyn puolen mummolassa. Pakollisena ohjelmana oli tietysti käydä rannalla, koska tottakai?! Tonyn eno oli hyvää juttuseuraa muutoin ja tunne oli ilmeisimmin molemminpuolinen, sillä täysin suunnittelematta ja improvisoiden hän päätti antaa minulle lahjaksi erään tunnetuimman australialaisen tarinankertojan, norjalaissukuisen Henry Lawsonin kokoelman, ja omistaa minulle ruokapöydässä lausumansa Banjo Patersonin runon (Banjon teoksen satuin saamaan aiemmin Orangesta). Eräältä toiselta vanhemmalta (hollantilaiselta) herralta taas opin mistä Newcastlessa löytää salmiakkia, ja niinpä menin ja ostin 2 kiloa. Löysin myös Leksands näkkileipää, mikä oli hyvää vaihtelua Ikean pahvinmakuiseen korvikkeeseen.

Minä ja Dan heitellään jenkkifutista, Merewether beach (kuva: Tony)

Aavistuksen glögiin taittuvaa seasonal ginger beeriä.

Mitä herkkua löysinkään! Ja vieläpä lähikaupasta!

Xmas 5days alkoi 27.12. sprintillä. Tylsä kisa, radalle haettiin pituutta tylsillä juoksuväleillä. Myöhemmät päivät kisattiin puolestaan metsässä (tai puskassa, kuten paikalliset sanovat). Maasto oli laakeita neniä ja notkoja, ja karttaan oli merkitty maastoon dumpatut roskakasat sekä 30cm korkeat termiittikeot. Hauskaa se oli, vaikka kovin scratchy alueita olivatkin. Metsään kun ei täällä kesällä kovin usein kuumuudesta johtuen pääse. Kisojen jälkeen mentiin joka päivä rannalle, kohde vaihteli hieman. Seurana pääasiassa junnuja, mutta muutama lähempänä omaa ikääkin oli mukana. Ruotsalaisen Jacobin (samanlainen pesti kuin minulla, Canberrassa) kanssa vietin eniten aikaa, enkä vähiten siksi, että nukuttiin pari viimeistä yötä samassa huoneessa. Asuin viisipäiväisten ajan Craigien perheessä, joka muutti Tukholmasta Newcastleen vuosi sitten. Stephen on aussi, Martina ruotsalainen. Perheen 12v poika kisaa täällä 15v poikia vastaan ja oli mahtavaa seuraa syyskuussa Queenslandissa. Sattuipa vielä, että Jacob edustaa Ruotsissa samaa seuraa kuin tämä perhe, joten kesken viikon Jacob luonnollisesti hylkäsi +40 asteisen telttamajoituksen ja tuli vierashuoneen lattialle.

Toisen kisapäivän kartta. Tyhmät virheet tuli rasteille 14 ja 15, kun olin hieman ylimielinen helpon näköisellä alueella.

Uudeksi vuodeksi muutin Dawsonien luo. Iltaa vietin Jonesien luona, ja käytiin Coogee beachilla katsomassa ilotulitusta. Isommat, kuuluisammat (ja kuuluvammat) raketit katsottiin telkkarista.
Alkuvuodesta perheen poika lähti leirille, ja äiti oli Tanskassa käymässä tyttären luona, joten olin kahdestaan Graemen kanssa. Graeme kuitenkin on vuorotyössä lennonjohtajana, joten päivärytmit meni aika paljolti ristiin. Niinä aikoina kun oltiin molemmat ylhäällä, juttua kyllä riitti.
Yksinäisyys ei kuitenkaan haitannut, sillä tekemistä oli paljon: piti saada kartta valmiiksi saman viikon sprinttiä varten. Ja kunhan kartta oli valmis, piti tehdä radat. Ihan hyvä siitä taisi kuitenkin tulla, sillä kehuja riitti ja taidettiin tehdä Sprint Seriesin osanottajaennätys.

En vaivaa teitä enemmällä kuin yhdellä ilotulituskuvalla. Haluan vain näyttää, että todella seurattiin sitä biitsillä.

Mun tekemä kartta ja rata. Mitä kautta K-1? 4-5? 8-9? 12-13?

Kakkosrasti luolan suulla. Taustalla Harbour Bridge ja kaupunki.

Nelosen maisemat.

Kahdeksas rasti oli ihan yleisellä näköalapaikalla.

Vuoden toisella viikolla Barb ja Aidan olivat taas kotona. Tiistaina käytiin snorklaamassa Little Bayssä, mitä ennen pääsin tekemään jotain kenties vielä siistimpää: vierailin Graemen työpaikalla eli Sydneyn kansainvälisen lentokentän lennonjohtotornissa!

Taustalla Qantas lento 27, Sydneystä Santiagoon Chileen, kone Boeing 747-400, nousukiidossa radalla 34L.

Sukellusselfie? Tottakai! Little Bay.

Piti saada jotain evidenssiä että on tullut käytyä, joten saatte tyytyä katsomaan kalojen lisäksi jalkaani. Iso valliriutta olisi asia erikseen, katsotaan jos sinne asti ehtii.

Samama iltana ruotsalainen Jacob tuli yöksi Dawsoneille, koska keskiviikkona lähdettiin porukalla kanjonoimaan (canyoning)! Jacob oli sanonut olevansa kiinnostunut jos minulle tulisi mahdollisuus, ja Dawsonit ottivat mielellään hänetkin mukaan. Porukkaan mahtui myös toinen ruotsalainen, Stina.
Kohteeksi valikoitui Blue Mountainsin kansallispuistossa oleva Fortress Creek. Koska viidestä kolme oli ensikertalaisia, pääasiassa edettiin uimalla ja kahlaamalla, mutta reittiin sisältyi myös kaksi hyppyä (2m ja 3m) ja yksi n. 10m köysilaskeutuminen. Kuvat puhuvat puolestaan. Päivän aikana minun ja Jacobin välillä alkoi kisa siitä kumpi näkee enemmän eläviä ja villejä käärmeitä maassaolon aikana. Kirjoitushetkellä tilanne on käsittääkseni tasan 5-5.

Poseerattiin matkalla kanjonille!

Mun ja Jacobin takana sijaitsee ensimmäinen hyppy, ja Graeme otti köydet varmuudeksi esiin.

Stina johtaa joukkoa.

Ruutukaappaus uintivideolta, joka tallensi 2min kestäneen uintipätkän kapeasta ja syvästä kohtaa kanjonia.

Loppupisteelläoli hyvät maisemat!

Jacob kylpee putouksen reunalla luonnonaltaassa.

Viikonloppu 13.-15.1. meni Hill Endissä testaamassa tämän vuoden Australian mestaruuskisojen maastoja. Perjantaina kävin scouttaamassa paria mahdollista aluetta, lauantaina testijuoksin pitkän matkan radan, ja sunnuntaina keskimatkan. Bonuksena tuli sunnuntai-iltapäivään koulujen mestaruuskisojen sprintin testijuoksu Bathurstissa. Pitkä ja keskimatka oli pelkkää priimaa, valitettavasti paljoa enempää en saa sanoa. Kullankaivuumaastojen teemaan sopi mahtavasti, kun näin lauantain radalla kullanhuuhtojia pannuineen!

Sunnuntaina illalla Sydneyyn palattuani oli taas muuton aika. Vuorossa oli se eniten odottamani perhe eli Jonesit, joiden lasten (14,18&22) kanssa tuli hyvin juttuun. Vanhin Lawrence opiskelee Bristolissa Englannissa, mutta muut asuvat kotona. Kävin muutamaan otteeseen kaupungilla Sophien ja Georgian kanssa, mm. kiinalaisena uutena vuonna ja Sydney Towerissa. Australia Dayn (26.1.) ohjelmassa oli lenkki rannalla ja uimaan, lampaan grillaamista, ja teatterikäynti.

Sydney Tower, näkymä etelään.

Sydney Tower, näkymä pohjoiseen.

Juoksentelua jyrkänteen reunalla (minut löytää n. kolmannes ylhäältä sekä oikeasta reunasta). Malabar Headland.

Sophie, taustalla Maroubra beach.

Kiinalainen uusi (kukon) vuosi, Sydneyn oopperatalo.

Darling Harbour n. klo 23.

Edeltävänä viikonloppuna 21.1.järjestin sosiaalisen suunnistuspäivän Milson Islandilla. Lautalle mahtui 40 matkustajaa, lähtö klo 10 ja paluu klo 16. Muita yhteyksiä saarelle tai sieltä pois ei ollut (paitsi Tony, joka meloi sinne ja takaisin). Ohjelmassa oli siis järjestämäni casual suunnistus, josta muutama rastipiste alla näytteenä, sekä uimista, tennistä, grillaamista, korista ja yleistä hengailua. Ykkösrastin liepeillä uinui minun mittapuullani kookas timanttipython, jonka kävin etsimässä toistamiseen kuvaa varten.

Timanttipython, joka tasoitti kisan Jacobin kanssa.

Pitkän radan kakkosrasti!

Pitkän radan nelosrasti mangroven seassa.

Siinäpä pääpiirteissään joulukuun toinen puolisko ja tammikuu. Palaan taas kun jotain tapahtuu :)