Asiaa

Nythän sitä päästiin asiaan. Tähän mennessä olen asunut enemmän tai vähemmän suunnistajaperheiden luona, mutta viime perjantaina muutin varsin asialliseen taloon. Lauantaina kävin suunnistajien grillijuhlissa näiden kanssa ja sunnuntaina yum cha -lounaalla, myöskin suunnistusporukalla. Talon emäntä omistaa suunnistusbisneksen, ja isäntä on ensi vuoden Australian mestaruuskisojen keskimatkan ratamestari. Tytär oli NSW:n junnujen edustuksessa, ja poika aivan mahtava tyyppi. Ei sillä, etteikö aiemmat perheet olisi olleet mukavia, mutta tätä meininkiä oon odottanut!

Edellisten viikkojen aikana Lapstonesta käsin pääsin käymään useammassakin suunnistustapahtumassa. Näin kesällä tosiaan ohjelmassa on lähinnä korttelirasteja, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Huomasin myös ottaneeni Summer Series kisaformaatin paremmin haltuun: ekalla kerralla sain 460 pistettä, mutta sitä ovat seuranneet 580, 520, 550 ja 510. Maksimi on 600, johon huonokuntoisena en oikein pääse.

Alla kartta sunnuntailta, jolloin juoksu tuntui pahalta jo kahden minuutin jälkeen ja piti pitää taukoja että jaksaisi loppuun. Kamala fiilis ei kuitenkaan johtunut tällä kertaa lämpötilasta (vain n. 27°C) vaan jostain muusta.

Karttojen kanssa on edelleen tullut puuhasteltua. Lapstone/Glenbrook alueen karttojen yhdistäminen jäi hieman kesken, mutta ei kuulemma haittaa, kunhan saatoin prosessin vauhtiin. Perjantaina taas tsekkasin läpi karttaa, jonka olivat tehneet kokemattomat suunnistajat. Hyvää duunia olivat tehneet, mutta paljon detaljia puuttui. Maanantaina aloitin uuden sprinttikartan teon. 

Perjantain homma jäi myöskin hieman kesken, sillä piti ehtiä 16.30 mennessä toiselle puolelle kaupunkia, jotta ehtisin purjehtimaan. Meitä oli 15 siinä veneessä, joka otti osaa viikoittaiseen pikkukisaan Sydneyn sataman alueella. Hienot oli näkymät kaupunkiin, mutta kuvia ei tullut otettua, sori äiti. Kisan jälkeen syötiin jahtiklubilla.

Huolenaiheita ei juurikaan ole. Lämpöä nyt tietysti on joka toinen päivä yli 30°C mikä suomalaisittain tuntuu hieman tukalalta, varsinkin kun on kosteaa. Joulun missaaminen harmittaa, siis se, ettei pääse tunnelmaan. Eihän täkäläisessä joulussa ole mitään järkeä.
Hyviä juttuja sen sijaan tapahtuu, mm. näin suomalaista kaveria maanantaina, ja työtehtävät alkaa muistuttaa enemmän sitä mitä piti. (Ei sillä, ettäkö niistä olisi ollut suurempaa valittamista.) Tänään (tiistai) käytiin hostien kanssa illalla klo 19 aikaan rannalla uimassa aaltojen seassa ja syötiin ihan vaan fish n' chipsit. Yksinkertaista, mutta Suomessa ei tule tehtyä.

Ensi viikonloppuna edessä on pitkään odotettu leiri NSW junnujen kanssa. 12-18 -vuotiaat tekivät ensimmäisestä viikosta Queenslandissa aivan mahtavan, ja lähestulkoon koko porukka on taas kasassa. Samalla pääsen näkemään hieman uutta aluetta, kun Newcastle on vielä korkkaamatta. Tosin sinne palaan jo heti joulun jälkeen Xmas 5 days kisoja varten.