Oon nyt ollut Australiassa 18 päivää ja päässyt ensimmäiseen kohteeseen eli Orange, NSW. Täällä ollaan vielä 5 viikkoa ja sitten vaihtuu maisemat. Vaikka Orange on sisämaassa, niin täällä EI ole kuuma. Tänäänkin piikki oli ehkä 10 astetta. Kevät on vasta aluillaan.
Oon ehtiny tähän mennessä piirtää yhden koulukartan ja pitää yhden club eventin, ja kaikenlaista pientä päälle. Kaksi seuraavaa karttaa on valmisteilla. Viime viikon asuin hasselpähkinä- ja lammasfarmilla, nyt asun lähempänä keskustaa.
Ekat päivät maassa oli ihan mahtavia, joskin uuvuttavia: ensimmäisten 9 päivän aikana juoksin 6 kisaa ja majoituin kolmessa paikassa. Seurana NSW:n Schools Teamin aivan mahtavat junnut, jotka mm. rohkeni antaa mulle minibussissa aux-piuhan, ja jaksoivat rannalla kärsivällisesti selittää touch-rugbyn sääntöjä tyhmälle suomalaiselle :D
Kyseessä oli siis täkäläisten iki-ihana mestaruusvikko, joka alkoi lauantain sprinttimestaruuksilla ja sunnuntain viestillä, jatkui viikon pikkukisoilla ja päättyi seuraavan lauantain ja sunnuntain pitkän matkan ja keskimatkan mestaruuskisoihin. Menestyksestä oli turha edes haaveilla, koska väsymys oli jo ensimmäisessä kisassa 28 tunnin matkustamisen ja vajaiksi jääneiden yöunien takia infernaalinen. Palautumaan ei juuri ehtinyt missään vaiheessa. Ja no ei se menestys nyt oikeen mahdollista nykykunnolla olisikaan...
Toisin kuin moni epäili, selvisin paikallisista metsäkisoista varsin vähillä virheillä.
Esimerkiksi pitkän matkan mestaruuskisa (kartta alla) sujui varsin mallikkaasti lukuunottamatta rasteja 9, 16 ja 22, jotka olivat niin sokkeloisissa paikoissa että kartasta ei saanut juurikaan tolkkua. Lisäksi rastille 5 tuli ihan rehellinen virhe, kun etsin lippua liian ylhäältä. 12,7km ei ihan ole mukavuusalueella, ja aikaa kului yli 2 tuntia. Siitä huolimatta juuri tämä suunnistus oli kaikista nautinnollisin ikinä. Todella haastava, hyvä maasto, hienot maisemat mm. 5 ja 8 -väleillä, kenguruita hyppi vastaan, hyvä sää...
Tähän mennessä elukoista on nähtynä kenguru, koala, vallabi, opossumi, iguaani, kookaburra, myrkyllinen käärme ja inhottavan kokoinen hämähäkki. Koaloja näkee nykyään hyvin harvoin luonnossa, mutta mulla kävi tuuri jo 9. päivänä! Kärmes tuli nähtyä, kun uitiin eräässä majoituspaikassa lahden poikki niemenkärkeen, ja tulin kävellen pois yhden pojan kanssa. Paljain jaloin oltiin toki liikkeellä, ja sain juuri ja juuri siirrettyä jalkani, ettei se laskeutuisi käärmeen päälle. Rakoa jäi lopulta noin 15cm. Onneksi kärmes ei ahdistunut tilanteesta, vaan oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Se on vähän silleen että kaikkea tapahtuu ja kaikkea ei kirjoita ylös, mutta koitan muistaa kirjoitella tänne mahdollisimman usein. Aloitus hieman venähti asiallisen nettiyhteyden puuttuessa, mutta nyt sen suhteen ei pitäisi olla ongelmia. Fotoja en voi luvata, ainakaan hyviä sellaisia. Tekstit on jatkossa(kin) vaeltelevia ja sisällöltään vajaita. Kerron siitä mistä huvittaa :)
Kysykää jos on kysyttävää!
Toisin kuin moni epäili, selvisin paikallisista metsäkisoista varsin vähillä virheillä.
Esimerkiksi pitkän matkan mestaruuskisa (kartta alla) sujui varsin mallikkaasti lukuunottamatta rasteja 9, 16 ja 22, jotka olivat niin sokkeloisissa paikoissa että kartasta ei saanut juurikaan tolkkua. Lisäksi rastille 5 tuli ihan rehellinen virhe, kun etsin lippua liian ylhäältä. 12,7km ei ihan ole mukavuusalueella, ja aikaa kului yli 2 tuntia. Siitä huolimatta juuri tämä suunnistus oli kaikista nautinnollisin ikinä. Todella haastava, hyvä maasto, hienot maisemat mm. 5 ja 8 -väleillä, kenguruita hyppi vastaan, hyvä sää...
Tähän mennessä elukoista on nähtynä kenguru, koala, vallabi, opossumi, iguaani, kookaburra, myrkyllinen käärme ja inhottavan kokoinen hämähäkki. Koaloja näkee nykyään hyvin harvoin luonnossa, mutta mulla kävi tuuri jo 9. päivänä! Kärmes tuli nähtyä, kun uitiin eräässä majoituspaikassa lahden poikki niemenkärkeen, ja tulin kävellen pois yhden pojan kanssa. Paljain jaloin oltiin toki liikkeellä, ja sain juuri ja juuri siirrettyä jalkani, ettei se laskeutuisi käärmeen päälle. Rakoa jäi lopulta noin 15cm. Onneksi kärmes ei ahdistunut tilanteesta, vaan oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Se on vähän silleen että kaikkea tapahtuu ja kaikkea ei kirjoita ylös, mutta koitan muistaa kirjoitella tänne mahdollisimman usein. Aloitus hieman venähti asiallisen nettiyhteyden puuttuessa, mutta nyt sen suhteen ei pitäisi olla ongelmia. Fotoja en voi luvata, ainakaan hyviä sellaisia. Tekstit on jatkossa(kin) vaeltelevia ja sisällöltään vajaita. Kerron siitä mistä huvittaa :)
Kysykää jos on kysyttävää!
