Asiaa

Nythän sitä päästiin asiaan. Tähän mennessä olen asunut enemmän tai vähemmän suunnistajaperheiden luona, mutta viime perjantaina muutin varsin asialliseen taloon. Lauantaina kävin suunnistajien grillijuhlissa näiden kanssa ja sunnuntaina yum cha -lounaalla, myöskin suunnistusporukalla. Talon emäntä omistaa suunnistusbisneksen, ja isäntä on ensi vuoden Australian mestaruuskisojen keskimatkan ratamestari. Tytär oli NSW:n junnujen edustuksessa, ja poika aivan mahtava tyyppi. Ei sillä, etteikö aiemmat perheet olisi olleet mukavia, mutta tätä meininkiä oon odottanut!

Edellisten viikkojen aikana Lapstonesta käsin pääsin käymään useammassakin suunnistustapahtumassa. Näin kesällä tosiaan ohjelmassa on lähinnä korttelirasteja, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Huomasin myös ottaneeni Summer Series kisaformaatin paremmin haltuun: ekalla kerralla sain 460 pistettä, mutta sitä ovat seuranneet 580, 520, 550 ja 510. Maksimi on 600, johon huonokuntoisena en oikein pääse.

Alla kartta sunnuntailta, jolloin juoksu tuntui pahalta jo kahden minuutin jälkeen ja piti pitää taukoja että jaksaisi loppuun. Kamala fiilis ei kuitenkaan johtunut tällä kertaa lämpötilasta (vain n. 27°C) vaan jostain muusta.

Karttojen kanssa on edelleen tullut puuhasteltua. Lapstone/Glenbrook alueen karttojen yhdistäminen jäi hieman kesken, mutta ei kuulemma haittaa, kunhan saatoin prosessin vauhtiin. Perjantaina taas tsekkasin läpi karttaa, jonka olivat tehneet kokemattomat suunnistajat. Hyvää duunia olivat tehneet, mutta paljon detaljia puuttui. Maanantaina aloitin uuden sprinttikartan teon. 

Perjantain homma jäi myöskin hieman kesken, sillä piti ehtiä 16.30 mennessä toiselle puolelle kaupunkia, jotta ehtisin purjehtimaan. Meitä oli 15 siinä veneessä, joka otti osaa viikoittaiseen pikkukisaan Sydneyn sataman alueella. Hienot oli näkymät kaupunkiin, mutta kuvia ei tullut otettua, sori äiti. Kisan jälkeen syötiin jahtiklubilla.

Huolenaiheita ei juurikaan ole. Lämpöä nyt tietysti on joka toinen päivä yli 30°C mikä suomalaisittain tuntuu hieman tukalalta, varsinkin kun on kosteaa. Joulun missaaminen harmittaa, siis se, ettei pääse tunnelmaan. Eihän täkäläisessä joulussa ole mitään järkeä.
Hyviä juttuja sen sijaan tapahtuu, mm. näin suomalaista kaveria maanantaina, ja työtehtävät alkaa muistuttaa enemmän sitä mitä piti. (Ei sillä, ettäkö niistä olisi ollut suurempaa valittamista.) Tänään (tiistai) käytiin hostien kanssa illalla klo 19 aikaan rannalla uimassa aaltojen seassa ja syötiin ihan vaan fish n' chipsit. Yksinkertaista, mutta Suomessa ei tule tehtyä.

Ensi viikonloppuna edessä on pitkään odotettu leiri NSW junnujen kanssa. 12-18 -vuotiaat tekivät ensimmäisestä viikosta Queenslandissa aivan mahtavan, ja lähestulkoon koko porukka on taas kasassa. Samalla pääsen näkemään hieman uutta aluetta, kun Newcastle on vielä korkkaamatta. Tosin sinne palaan jo heti joulun jälkeen Xmas 5 days kisoja varten.

Orangesta Sydneyyn

Viimeksi sanoin Sydneyyn muuton olevan lähellä. Muutto tapahtui täysin ajallaan, mutta ihan Sydneyyn asti ei vielä päästy. Edellisen viikon ja seuraavat kaksi osoite löytyy Lapstonesta, Blue Mountainsien juurelta. Toiset laskee Sydneyksi, suurin osa ei. Kulkeminen kuitenkin luonnistuu helposti, Centraliin kestää junalla tunti ja hintaa yleensä alle 5 dollaria. Sydneyn alueen julkisen liikenteen hinnoittelupolittiikkaan kuuluu myös superhalvat sunnuntait, joina maksat koko päivän matkoista enintään 2,50!

Appelsiinikaupungista lähtiessä Goldseekers (paikallinen seura) piti vuoden päättäjäistapahtuman tekemälläni uudella kartalla. Leikkimielisen viestin jälkeen jostain syystä halusivat lahjoa minua, mm. vuoden club contribution awardilla, vaikka en edes tehnyt niin paljon kuin oli suunnitelmissa. Mukaan jäi mm. alueella syntyneen, 10 dollarin setelissäkin olevan kansallisrunoilijan (understatement) Banjo Patersonin Balladikokoelma Looking For Clancy.

Tällä hetkellä teen taas kerran karttaa. Tässä aivan lähellä on kaksi, eri seurojen karttaa, joita erottaa noin 400 metriä. Mun tehtävä on yhdistää ne, ja vähän laajentaa toista reunoilta. Mukavaa haastetta tarjoaa mm. karttojen toisistaan poikkeavat käyrävälit, sekä toisen kartan jyrkistä rinteistä puuttuvat lukuisat korkeuskäyrät. Tämän viikon perjantaina on tiedossa koulukeikka paikalliselle high schoolille. Ennuste lupaa sille päivälle hikiset 38°C ...ja sään takia päivä näyttää siirtyvän.

Viime keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa sitten Australian mestaruuskisojen suunnistamaan kunnon tapahtumassa. Toki niitä oli Orangessa, mutta järjestäjän roolia ei lasketa. On toki kyseenalaista, lasketaanko kaduilla käytävä 45min score-o suunnistukseksi, varsinkin kun reittiä sai suunnitella vaikka tunnin. Itsehän en liialti suunnitellut ja turpiinhan siinä tuli, mutta haastetta oli edes nimeksi.

Nyt kun asun lähempänä Sydneyä, olen päässyt vihdoin käymäään siellä! Seuraavassa ne samat turistikuvat jotka kaikki muutkin ottaa.

Kuten huomaatte, täälläkin alkaa joulu näkyä!

Välillä jotain nähtävääkin

Jaa, mitähän sitä? Kuudennessa perheessä ollaan, kuudetta viikkoa Orangessa. Tähän mennessä kaikkien perheiden kanssa yhtä lukuunottamatta on synkannut varsin hyvin. Sen verran, että menen tällä viikolla kylään yksien luokse, ihan huvikseen. Kyseisellä perheellä on aivan mahtavat 14 ja 15 vuotiaat pojat, joiden kanssa pelattiin koripalloa ja vaikka mitä muuta.

Tämä viikko on myös toiseksi viimeinen viikko Orangessa ennen Sydneyä. Toistaiseksi en ole Sydneystä nähnyt vilaustakaan, kun lento oli Brisbaneen ja NSW:n rannikolle ei ole vielä ollut asiaa. Mutta viime viikonloppuna kävin tähän asti lähimpänä Sydneyä: vietin lauantain ja sunnuntain Blue Mountainsilla! Eräs Goldseekersin jäsen, Anna, asuu miehensä kanssa Blackheathissa, ja he toimivatkin majoittajina ja paikallisoppaina alueella. Käytiin molempina päivinä bushwalkilla ja no alla pari kuvaa jotka ehkä kertoo jotain.

Viikkoa aikaisemmin kävin Blue Mountains National Parkin naapurissa Wollemi NP:ssa tsekkaamassa Glow worm tunnelsit. Valitettavasti puhelimen kamera ei kykene tunnelin pimeydessä poimimaan yhtäkään tuhansista ötököistä, joten saatte tyytyä kuviin tunnelin ulkopuolelta.

Maisemaa auton ikkunasta

Luultiin ensin että oli lunta, mutta lähempi tarkastelu paljasti marmorikuulan kokoisiksi rakeiksi!

Oli kiva päästä vihdoin käymään jossain ja nähdä jotain, kun on pääosa ajasta tullut homehduttua kotona. Elukoista on silti edelleen näkemättä ainakin emu, vesinokkaeläin ja vompatti. Vain villit ja elävät lasketaan, tottakai.

"Töiden" puolesta menee hyvin; viime viikolla piti kirjoitella mutta oli muita kiireitä. Seuran oli määrä järjestää eventti 1:5000 kartalla, joka oli suora suurennos aikanaan hätiköiden tehdystä 1:10000 korttelikartasta. Minähän totesin 2 päivää ennen tapahtumaa että eihän tuo käy, kartta on kamalan näköinen. Niinpä muunsin ja päivitin kartan sprinttikartaksi pikavauhtia ratasuunnittelun ohessa, ja tuli siitä melkein valmis. Kesken se kuitenkin vielä on näin tapahtuman jälkeenkin.

Tänään kävin pitämässä suunnistusta kotiopetetuille lapsille. Eräs vanhempi on koonnut verkoston, jonka kautta kotiopetetut lapset päsevät tekemään erilaisia juttuja, kuten nyt suunnistusta. Paikkana toimi sopivasti Orangen kasvitieteellinen puutarha, jonne nykyisellä perheelläni on oma portti takapihalla. Lyhyt työmatka siis!

Mukava oli kirjoitella taas, mutta nyt työt kutsuu! Pitää saada kartta valmiiksi perjantain eventtiä varten. Siis kartta, radat teen vasta kartan jälkeen :)

Kyllä, ne oikeasti hyppii vastaan suunnistaessa!

Aika avata blogi ja tarinoida.
Oon nyt ollut Australiassa 18 päivää ja päässyt ensimmäiseen kohteeseen eli Orange, NSW. Täällä ollaan vielä 5 viikkoa ja sitten vaihtuu maisemat. Vaikka Orange on sisämaassa, niin täällä EI ole kuuma. Tänäänkin piikki oli ehkä 10 astetta. Kevät on vasta aluillaan.
Oon ehtiny tähän mennessä piirtää yhden koulukartan ja pitää yhden club eventin, ja kaikenlaista pientä päälle. Kaksi seuraavaa karttaa on valmisteilla. Viime viikon asuin hasselpähkinä- ja lammasfarmilla, nyt asun lähempänä keskustaa.

Käytiin siirtämässä lampaksia #lammasjutut

A photo posted by Atte Lahtinen (@atthee) on Oct 8, 2016 at 1:07am PDT

Ekat päivät maassa oli ihan mahtavia, joskin uuvuttavia: ensimmäisten 9 päivän aikana juoksin 6 kisaa ja majoituin kolmessa paikassa. Seurana NSW:n Schools Teamin aivan mahtavat junnut, jotka mm. rohkeni antaa mulle minibussissa aux-piuhan, ja jaksoivat rannalla kärsivällisesti selittää touch-rugbyn sääntöjä tyhmälle suomalaiselle :D

Kyseessä oli siis täkäläisten iki-ihana mestaruusvikko, joka alkoi lauantain sprinttimestaruuksilla ja sunnuntain viestillä, jatkui viikon pikkukisoilla ja päättyi seuraavan lauantain ja sunnuntain pitkän matkan ja keskimatkan mestaruuskisoihin. Menestyksestä oli turha edes haaveilla, koska väsymys oli jo ensimmäisessä kisassa 28 tunnin matkustamisen ja vajaiksi jääneiden yöunien takia infernaalinen. Palautumaan ei juuri ehtinyt missään vaiheessa. Ja no ei se menestys nyt oikeen mahdollista nykykunnolla olisikaan...

Toisin kuin moni epäili, selvisin paikallisista metsäkisoista varsin vähillä virheillä.
Esimerkiksi pitkän matkan mestaruuskisa (kartta alla) sujui varsin mallikkaasti lukuunottamatta rasteja 9, 16 ja 22, jotka olivat niin sokkeloisissa paikoissa että kartasta ei saanut juurikaan tolkkua. Lisäksi rastille 5 tuli ihan rehellinen virhe, kun etsin lippua liian ylhäältä. 12,7km ei ihan ole mukavuusalueella, ja aikaa kului yli 2 tuntia. Siitä huolimatta juuri tämä suunnistus oli kaikista nautinnollisin ikinä. Todella haastava, hyvä maasto, hienot maisemat mm. 5 ja 8 -väleillä, kenguruita hyppi vastaan, hyvä sää...

Tähän mennessä elukoista on nähtynä kenguru, koala, vallabi, opossumi, iguaani, kookaburra, myrkyllinen käärme ja inhottavan kokoinen hämähäkki. Koaloja näkee nykyään hyvin harvoin luonnossa, mutta mulla kävi tuuri jo 9. päivänä! Kärmes tuli nähtyä, kun uitiin eräässä majoituspaikassa lahden poikki niemenkärkeen, ja tulin kävellen pois yhden pojan kanssa. Paljain jaloin oltiin toki liikkeellä, ja sain juuri ja juuri siirrettyä jalkani, ettei se laskeutuisi käärmeen päälle. Rakoa jäi lopulta noin 15cm. Onneksi kärmes ei ahdistunut tilanteesta, vaan oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

On the way from Stanthorpe to Orange, we stopped for a little hike. #girraween #granite #visitaustralia

A photo posted by Atte Lahtinen (@atthee) on Oct 2, 2016 at 1:28pm PDT

Se on vähän silleen että kaikkea tapahtuu ja kaikkea ei kirjoita ylös, mutta koitan muistaa kirjoitella tänne mahdollisimman usein. Aloitus hieman venähti asiallisen nettiyhteyden puuttuessa, mutta nyt sen suhteen ei pitäisi olla ongelmia. Fotoja en voi luvata, ainakaan hyviä sellaisia. Tekstit on jatkossa(kin) vaeltelevia ja sisällöltään vajaita. Kerron siitä mistä huvittaa :)
Kysykää jos on kysyttävää!